Vihdoin ja viimein pääsin tänne asti, että päivitän myös blogia ja kirjoitan kuulumisia.

Tuntuu, että aika vain juoksee aina.. ja mietin, että nyt päivitän.. ja taas se vaan jää :D

Nyt kai on jo aikakin, kun jopa isäntäkin huomautti asiasta.. Joten nyt siis on aikakin jo päivittää. En tiedä vaan mistä aloittaisin. On paljon asioita mitä haluaisin kirjoitella tänne.. niin valtavaa surua, kuin hyvääkin.

Aloitan surusta :( Eli jouduimme tekemään nopean ja erittäin raskaan päätöksen Matiaksen suhteen vuoden vaihteessa. Matias ontui jo ensimmäisen kerran 5 kk ikäisenä. Poika kuvattiin, eikä mitään näkynyt nivelissä (etuosa) diagnoosin sai panostieetti, kasvukivut. Tätä jatkui.. kuvattiin myöhemmin uudellee, myös olkapäät. Ei mitään näkynyt mikä olisi viitannut ontumaan. Kipulääkettä yms kokeilimme ja yhtäkkiä vaan nivel alkoi tulehtua vasemmasta etujalasta ja ontuminen tuli ilmiettä ravissa ontuu koko ajan. Kävimme 1 vuotis kuvissa, nivelrikkoa, irtoplaoja ja muutoksia siellä täällä etusessa. Toinen etunen ei myöskään ollut puhdas, mutta siis huomattavasti parempi. Kipulääkkeet eivät auttaneet. Tuli päivä, kun yhtäkkiä Matias pelkäsi muka eteisen lattiaa.. sinä päivänä se unohti pelon jossain vaiheessa, mutta taas jälleen tuli yhtäkkiä niitä hetkiä, että lattia on pelottava ja loikki siis mattojen päältä. Nivelen päällä oli jo patti joka oli iso tulehdus reaktio, nestettä kertyi siis, eikä kylmä tai mikään enää auttanut. NYT oli siis aika miettiä koiran parasta. Se päivä oli rankka, niin raskasta oli tehdä viimeinen palvelus, minkä omalle rakkaalle ystävälleen pystyi enää tekemään.

Kyyneleet valuen, kirjoitan tätä ja teksi voi olla hieman sekavaa.. Yli kaksi viikkoa on kulunut siitä päivästä ja olo ei helpota yhtään. Ikäväon niin suuri, että en vaan ymmärrä miksi en hyväksy tätä asiaa. Koira joka oli oikeasti TÄYDELLINEN kaikkialta muualta MUTTA yksi jalka, YKSI jalka joka pilasi hänen elämän.

Kiitos Matias, kiiiiiiitos että sain tuntea edes tämän hetken.. olit elämäni nöffi poika!!! SUURI, suuri persoona, ISOLLA sydämellä! Meidän Miikan ystävä, kaikkien ystävä! Kaipamme sinua nyt ja aina <3

Lepää rauhassa! Tänään tulit takaisin kotiin. Pääset keväällä Fannin ja Retun luokse <3

Sinua jäi kaipaamaan " äiti " ,  "isä ", Miika ja tytöt Tyyne, Lady ja Pimu

 

Nyt kuivaan kyyneliä ja yritän jatkaa kirjoitusta,,,

Täällä nyt vietetään kolmen koiran laumaa ja odotellaan tyttöjen juoksuja. Tyynen juoksut pitäisivät alkaa maaliskuussa ja Impin huhti-toukokuussa.. Niitä siis odotellaan ja odotellaan että saatais molemmat tytöt tiineiksi ja meidänkin huusholliin lisää vipinää. :)

Näyttely suunnitelmia ei siis nyt ole, eikä täällä päin olekaan tänä vuonna.. Mutta Tamminäyttelyssä pyörähtivät sijoitustyttöni Sinna ja Alli B-pentueesta. Molemmat tytöt saivat kivat arvostelut Eh:lla! Kiitos Mari ja Jenni & Anssi että jaksoitte käydä pyörähtään neitien kans kehässä :)

Laittelen tähän muutaman kuvan.. Anssi ja Jenni kävi Vili poikaakin Oulussa moikkaamassa ja sain kuvia Jennilta. Voi, miten poika on kasonut mahottomasti :)

Alli ja Sinna

2015%20008.jpg

Alli ja Vili

2015%20003.jpg

2015%20002.jpg

2015%20004.jpg

Tyyne

2015%20001.jpg